Sankarihauta

Saapui hän keskelle hävityksen

Kylään ammoin niin rauhaisaan

Katot hehkuivat väreissä liekkien

Ja veri rakkaiden peitti maan

Peitti maan

Vihan nostatti ja kiiri taivaisiin

Niin moni lieni jo tiellä tuonelaan

Vaan he viel' ei veisi häntä mukanaan

Vaik' joukkonsa hän kokosi liki lyödyistä

Kai satakunta ruumista hän polki allensa

Armoa ken sai kohtas' vain kirveen kaulalla

"Miekanterät vapauttakaa

Kostuttakaa kylmää rautaa!

Suokaa heille vihastanne

Hukuttakaa hurmeen virtaan!"

"Kilpien taa piiloutukaa

Pelkurit jo perääntykää!

Ohitsemme jos mielitte

Viimeinenkin hautaan saattakaa!"

Harvatpa kertomaan säästyivät

Siksi veri yltyi virtaamaan

Niin vain aika koitti myös sankarin

Kirjailtu miekka kourassaan

Kourassaan

Vaan mies taipumaton veljet rinnallaan

Tarustoissa elää ainiaan