Kuin ikuinen

Katseessani kirkas valo

Matkaan läpi autiuden

Kenttä taistelun taakse jäänyt

Vain toistaa vaimeita kirouksiaan

Veljeni ja viholliseni

Ei kukaan heistä sano sanaakaan

Miekan terän tunsin rinnassani

Nyt kuulen kutsun Tuonelan

Sade huuhtoo tuhot taistelun

Vereni virtaansa vie

Alla tähtitaivaan pohjoisen

Vaan en (enää) päällä maan

Turhaan pelkäisin saapumista

Kuolemattomien keskuuteen

Käsi kädessä ikuisuuden

Hyppään reunalta tyhjyyden