Samarialainen

kauan sitten tai kauemmin

kerjäläisen tapasin

kuin koira apua anoi

silloin nousi mieleeni

yltäkylläinen kotini

hyvä puoli minussa sanoi:

"vaikka jakaisit kaikkesi,

päästäisit hänet pöytääsi,

silti sinulle kylliksi jää"

muistan viime sanansa:

"en voi mitään korvata,

mutta taivas kaiken hyvittää"

niin paikalta pakenin

rakkaitten luo

en kerjäläisiä sentään

kotiini tuo

ja onneni käsitin

näin miettien:

"laupias olen vaan en

samarialainen"

monta vuotta myöhemmin

kuolinvuoteella makasin,

kun kolme enkeliä näin

uskoin: vievät taivaisiin

minut sinne johdettiin,

missä kaikki kääntyy nurinpäin

kuin koira nyt vaellan

helvetissäin,

pimeästä kuljen

pimeään päin

ja kiemurtaa käärmeet

kuiskuttaen:

"sinä et ole mikään

samarialainen"