Lapin kesä

Lapissa kaikki kukkii nopeasti

Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin

Tuon usein tuntenut oon raskahasti

Kun katson kansan tämän vaiheisiin

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta

Ja suuri surkastua alhaiseen

Miks meillä niin on monta mielipuolta

Miks vähän käyttäjiä kanteleen

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu

Kuin heinää, miestä, toiveen tosiaan

Miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu

Tai kesken toimiansa katkeaa

Muualla tulta säihkyy harmaahapset

Vanhoissa hehkuu hengen aurinko

Meil' ukkoina jo syntyy sylilapset

Ja nuori mies on hautaan valmis jo

Ja minä itse, miksi näitä mietin?

Se merkki varhaisen on vanhuuden

Miks seuraa käskyä en veren vietin

Vaan kansain kohtaloita huokailen

On vastaus vain yksi Lapin suvi

Sit' aatellessa mieli apeutuu

On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi

Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu

Mut pitkä vain on talven valta

Hetken tääl aatteet levähtää, kuin lennostaan

Kun taas ne alkaa aurinkoisen retken

Ja jättävät jo jäisen Lapin maan

Oi valkolinnut vieraat Lapin kesän

Te suuret aatteet, teitä tervehdän

Oi, tänne jääkää, tänne tehden pesän

Jos muutattekin maihin etelän

Oi oppi ottakaatte joutsenista

Ne lähtee syksyin, palaa keväisin

On meidän rannoillamme rauhallista

Ja turvaisa on rinne tunturin

Havisten halki ilman lentäkäätte

Tekoja luokaa, maita valaiskaa

Mut talven poistuneen kun täältä näätte

Mä rukoilen, ma pyydän, palatkaa