Melankolia

Miten vihaankaan puhetta, sanoja

Vihaankaan kirjoittamista

Kävelen vain kehää tyhjässä talossani

Ajatukset pelkkiä houreita

Toiveet kuin aamuinen seitti

Koko elämänaika tuhkaa ja sumua

Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat

Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta

Omiin synkkiin linnoihinsa vallitusten taa

Pelokkaammat piilee hautomaan haamujaan

Maailmako painajainen, josta ei voi herätä?

Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä?

Aika kulkee, kellot laukkaa

Monta raukkaa hauta haukkaa

Ennen iltaa siis kulje siltaa

Mut varo murhamiesten kiltaa

Varo liittymästä heihin

Jotka usko eivät enää mihinkään

Tahto tuhoutua lienee eräs sielun loimilanka

Toinen vallanhalu yli piirin tunnetun

Taistelu on kahden sanan välin mittainen

Kyllä vaiko ei - kas siinä pulma

Maailmako painajainen, josta ei voi herätä?

Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä?

Aika kulkee, kellot laukkaa

Monta raukkaa hauta haukkaa

Ennen iltaa siis kulje siltaa

Mut varo murhamiesten kiltaa

Varo liittymästä heihin

Jotka usko eivät enää mihinkään

Aika kulkee, kellot laukkaa

Monta raukkaa hauta haukkaa

Ennen iltaa siis kulje siltaa

Mut varo murhamiesten kiltaa

Varo liittymästä heihin

Jotka usko eivät enää mihinkään