Taivaansininen BMW

Rajakaupungin likat

Niil on kiirettä aina

Niil on iloa ja huolta,

Kahtapuolta jokivarta

Ja rajakaupungin kollit

Niil on katurakin sielut

Niil on yhdeksän elämää

Ja kädet diilejä täynnä aina

Halogeeni putsas kassan

Osuusliikkeen motellissa.

Musta kissa, Halogeeni,

Se on tähti syntyjään.

Make venttas BMW: ssä

Tossa Ihalaisen Esson baarin eessä,

Sydän syrjällään se venttas.

Ne vetäs ensin sata kilsaa

Nelostietä etelään,

Ne laski saaliin Limingassa

Bemarissa kaulatusten.

Ja Perämeren tuuli lauloi

Rantamaiden autiudesta,

Vapaudesta tehdä niin, kun sydän sanoo.

Ja niil oli toisensa aina,

Niil oli taivaansininen BMW.

Niil oli kipeesti rahaa etupenkin alla

Keskiviikkoaamu aukes

Harmaana kun peltipaita,

Talven haamu kulki rantamaita

Krapulaisin jaloin.

Halogeeni lauloi dirlandaata

Kasitiellä, jossain

Siellä, missä vaarantunne vaihtuu rekkaletkan mateluksi.

Make nauro Halogeenia

Ja se nauro Pohjanmaata:

"Ihan saatanasti tilaa rosvon kuljeskella taivasalla

Bemarilla viittäsataa kohti uutta maailmaa.

Tääl ei desperaadon puntarissa paljon paskapuheet paina."

Närpiössä Leimun Pekka vahti rekkaliikenettä

Ja pohti ihmislajin sydämettömyyttä ylipäätään:

"Miksi viritellä ansojansa joka juipin tielle,

Joka tekee lopulta vain duuniaan

Ja koittaa elää, minkä voi?"

Make polkas bensarekan ohi kuudenkympin alueella.

Leimun Pekka huokas: "Perkele", se noitu.

Siitä koitu suuri katastrofi sateisella kasitiellä.

Siellä, missä yhteensattumista syntyy kauheita.

Tosi pienistäkin virheistä voi tulla iso paha.

Pikkuraha muuttuu hirviöksi, epätoivon töiksi,

Tyhjän tähden tapetuiksi penikoiksi valtatiellä.

Eihän desperadon mieltä paljon järkipuheet paina.

Rajakaupungin likat

Niil on kiirettä aina

Niil on iloa ja huolta,

Kahtapuolta jokivarta

Ja rajakaupungin kollit

Niil on katurakin sielut

Niil on yhdeksän elämää

Ja kädet diilejä täynnä aina