Muinaiset

Polku jostain tuttu vie eksyneet mukanaan

Kaatuneet puut metsän reunaan

Askeleet johdattavat

Täällä vielä kaikuu laulu niiden muinaisten voimien

Joiden kyyneleistä heijastuu

Lopun nähnyt tähdetön yö

Varmasti lehdet maassa mätänevät jotain muistavat

Ehkä kuulivat kun tuhon

Airuet tästä ohi ratsastivat

Kaukana sodasta ja nälästä

Kaukana maailmasta joka syttyi tuleen

On tänne

Jäätävä, meitä on niin vähän

Luotettava jumaliin, ehkä hetken vielä selviämme

Saamme yösijan viereltä

Kantojen, lehvistä peiton

On turha pelätä virtaavaa vettä

Ei täällä taivaalta sada tuhkaa

Jos et tunne

Itseäsi pimeässä

Et tiedä mitä

Kuulet hiljaisuudessa

Suusta suuhun kulkevat ikiaikaiset viisaudet

Sanat vuosilta ennen syntymäämme

Kaiken sen tiesimme vaan emme ymmärtäneet

Kun tuhannet silmät meitä

Tuijottavat

Niiden suuntaan

Kääntyvät päämme

Kohdatkaa muinaiset!

Muinainen mahti, joka repii luomukset

Ihmisten

Ja syntyy

Itse uudelleen

Kun taivas aukenee ja kastelee maan

Juurtuu kiveen puu

Jokainen

Niin kaatuvat seinät

Linnoitusten

Kuin lasi pirstoutuvat vihan muurit

Ruostuvat koneet ajan

Edestämme päättyneen

Jäävät pohjaan laivat unohtuneet

Ja jälkemme huuhtoutuvat puhtaaseen veteen

Hetkessä pyyhkiytyvät

Vuodet tuhannet

Palaavat maahan pyhät kirjoitukset

Kohdatkaa muinaiset!

Kohdatkaa uusi maailma!

Kohdatkaa muinaiset!

Kohdatkaa uusi maailma!

Kohdatkaa muinaiset!

Kohdatkaa uusi maailma!

Kohdatkaa muinaiset!

Kohdatkaa uusi maailma!

Kohdatkaa muinaiset!

Kohdatkaa uusi maailma!