Ake, Make, Pera ja mä

Ake tempas kivellä päähän talkkarii.

No, se liukastu jäähän

Porttarista, kun se lähti niin äkkii.

Häkkiin joutui Asko myöhemmin.

Make duunas kellariin pommin,

Minä myöskin mukana hommin.

Ensikänni keralla rommin,

Annoin ylen niin kuin toisetkin.

Jos saisit kuulla, mitä tein mä kanssa tyttöjen illoin,

Sä yllättyisit varmaankin.

Ei pidä luulla, että vein mä niiltä kunnian silloin,

Kun tuskin uskalsin mä koskee,

Haroin huulin jotakin poskee.

Kuinka paljon, kuinka turhaan hellyyttä mä silloin pelkäsin!

Pera riisui rintsikat Kaijan

Väkisin, joku huusi mustamaijan.

Lyövän näin myös Marjatan faijan

Peraa turpaan ja silloin oksensin.

Pera huus, se oli kuustoista:

Painajainen jäi rintsikoista.

Arvet jäi myös lyönneistä noista,

Lapsi taisin olla itsekin.

Jos saisit kuulla, mitä tein mä kanssa tyttöjen illoin,

Sä yllättyisit varmaankin.

Ei pidä luulla, että vein mä niiltä kunnian silloin,

Kun tuskin uskalsin mä koskee,

Haroin huulin jotakin poskee.

Kuinka paljon, kuinka turhaan hellyyttä mä silloin pelkäsin!

Koulu päättyi taas suvivirteen,

Reksi huusi: "Kommarit hirteen!"

Pera juoksi kattoja pitkin.

Kotiin pääsin, itkin minäkin.

Vaihtui vuosikymmen ja vuosi,

Kuteisiin tuli hillitty kuosi.

Rokki vaihtui twistiin ja muuhun,

Silloin kuuhun lensin takaisin.

Jos saisit kuulla, mitä tein mä kanssa tyttöjen illoin,

Sä yllättyisit varmaankin.

Ei pidä luulla, että vein mä niiltä kunnian silloin,

Kun tuskin uskalsin mä koskee,

Haroin huulin jotakin poskee.

Kuinka paljon, kuinka turhaan hellyyttä mä silloin pelkäsin!

Jos saisit kuulla, mitä tein mä kanssa tyttöjen illoin,

Sä yllättyisit varmaankin.

Ei pidä luulla, että vein mä niiltä kunnian silloin,

Kun tuskin uskalsin mä koskee,

Haroin huulin jotakin poskee.

Kuinka paljon, kuinka turhaan hellyyttä mä silloin pelkäsin!